Mie en ole turhake, molen tarvike.

"Sailukka", huusi ykski eskari auttahmaan :-)
Mulla oli viimi vuona niitä vain yksi, nytten niiton puoli tusinaa ja molin jo kereny unohtaa kuinka net tarttee aikusta koko ajan joka asihaan ja joka paikhaan ja kuinka noon innoishaan ja kuinka vähän aikaa net jaksaa tehjä sammaa ja kuinka avoimia noon ja kuinka tuntheela net mennee ja kuinka ihania noon =). Niitten elämä on leikkiä ja hauskuutta ja kavereita ja menemistä ja ko sitä seuraa, ei voi ko olla hyälä kiirilä ittekki. Kuinka net tänhäänki mönki mettässä hakemassa jotaki punasta. Oranssia. Keltasta. Vihreää. Sinistä. Violettia. Ruskeaa. Murkkuki voipii olla ihan hyvin punanen! Ja violetteja lehtiä  _on_, mutta net on syytä hauata hiekhaan ja piilottaa, niin ettei löyä enhään ittekhään semmosta. Ja miksei muka oksa voi olla vihreä? Voipiipa hyvinki.

Eskarit ei ole kaahvoin kangistunheita eikä stereotypioista mithään tietäviä. Ko "Veera" ei ylety vessanpöntöltä vessapaperitelihneesheen, niin "Riku" voipii aivan hyvin käyvä antamassa sitä paperia. "Menneekö tämä kiipeilyteline monelta lukhoon?" No ei mene, siihen mulla ei ole avvaimia. Ko yhessä mietithään, mikä kuukausi se onkhaan menossa, puuskahtaa "Elsi", että mitä met oikein tänhään tehjään. Ei viikonpäivistä, kuukausista tai vuodenajoista puhuminen ole mithään tekemistä. "Miksi täälä sitten on kyniä?", kuuluu jatkokysymys, ko mie kerron, että nyt tehjään justhiis tätä: mietithään, mikä kuukausi ja päivä on.

Kaiken turhantärkeyen saapii heittää romukophaan. *Nooooooooooooin  ~~~~~~~>*

Ja tiesinhän mie, että yhtä varmasti ko työt alkaa, tullee se työinnostuski. Nytten se tuli, tänhään. Vain päivän myöhässä. Nyt mulla jo pää kihisee kaikkia suunnitelmia, miten ja milloin mitäki vois tehjä - ja mie saan totteuttaa net kaikki, jos vain jaksan enhään, sitte ko aika on! Yks tämän työn loistopuolia!

 

Mie testasin lissää niitä ankkakuvia niihin kehyksiin. Aika mukavia tuli.

 

 

 

Ja kohta kuntosalile.

Iskän mielestäki Skype on kätsy keksintö :-)