Ei paljota aurinkoa koko päivänä, ja aivan pilvisen taihvaan alla lämpötila tässä:

Eipä paljo meikäläistä naurata.

Harakat kortot meinaa syä meän muutamat harvat mansikat, jokka meinaa kypsyä myöhäsestä penkin laitosta huolimatta. Niinpä mie hain rautakaupasta verkkoa ja tahoin issää heittähmään sen minun kansen penkin pääle.

Virhe.

Tai ehkä ei sittenkhään, ko tunnin päästä näytti tältä:

(On siinä verkko, mutta ko soon vihreä, sei paljota näy)

Nuot reunuksekki iskä olis laittanu paremin, mutta ko ei ollu enhään oikhein värkkejä. "Ei se ainakhaan ole kötöstetty". No ei sitten . Mie tehen siittä pajuai'asta polkuja minun ryytimaan ympärille.

Enpä ole paljon perhosia tälle kesäle bonganu, mutta tässä nytten yksi todistettavasti.

On se kaunis.

Mummo tuli Vantaalta ja kysy, miten molema pärjäny ilman Annia. "Nipin napin", mie vastasin. Tosin nyt helpotti, ko pääsit netin päähän. Aivan ko olisit heräny henkhiin! Kukakki alko taas näythään värillisiltä.

Met sitten tsuikkaama puolesthaan sinne Vantaale torstai-iltana. Iskä jää kissavahiksi ja talkoihleen lahtivajjaa. Ko tulima sinua viemästä, kävimä kattomassa sitä vajan alkua. Se tullee Ilkan maile siihen koulun viehreen. Muistakko sen ison kiven keinujen takana? Siittä vähän matkaa koskele käsin se tullee se vaja. Pientieltä on ajettu tie siihen, mutta koulun pihalta sitä pilkkatietä met siinä pistäy'yimä.

Huh, häätyy kerätä voimia sitä Vantaan reissua varten. Aku on pikkusen haastavampaa matkaseuraa ko sie ;-).

Ai niin, se käski hirmusesti sielä Ranualla ottamhaan kuvia Annia varten. Tämä erityisesti piti kuvata:

Soon meri-semmonen.

Lopuksi kurkistus poyvän alle:

52 viikkoa vielä
- äiti -