...mua rikkaaksi kutsua vois.

Mie pyyhin hirveästi pölyjä Annin huohneen kaapitten päältä ja kirjoitten päältä ja ikkunalistoilta ja ration päältä. Pesin peilin ja hinkkasin lattiasta muutaman maalitahran ja märsäsin.

Hinkkasin sitä Akun huohneesta tuotua pöytääki, mutta siinon kansen semmosia tahroja, että net tarttee jotaki muuta ko tiskiainetta, että lähtevät. Siittä pöyän äärestä on hienot näköalat ja mie tuijotin ulos ja mietin, että taian tua seuraavan ompeluksen aikana ompelukonheen siihen.

Viuhti tuli ulkoa, laukkasi tapansa mukhaan vintile syöhmään ja haki Annia. Ko mie istuin sängyle, se tuli siihen kiehnäähmään ja puskemhaan ja asettu sitten nukkumakieppurhaan. Satheen takia oli koko laila hämärää ja siksi mie sitten pistin sille valot niihin Ikean lamphuin. Ei kuulu musiikkia eikä näpytystä kuiten.

Nurmiki häätys leikata, mutta ko meni satahmaan.

Aku on vieläki kipeännä. Iskä hermostu tähän tekemättömyytheen ja ajo Tallinhaan.

-äiti

P.S. Mie aattelin, Anni, että sulla mennee hermot minun tekstiviestitten kansen. Eikä sitä koko ajan kerkeäkhään näpyttelehmään kännykkää, ko konettaki häätyy :-) Niin mie sitten valittin suomalaisen, nopean vaihtoehon. Täältä sie meät löyät aina, ko halvaat tietää, mitä kotona tapahtuu.