Meän pienet.

Aku on onnesta aivan mykkyrällä, ko Viuhti jäi sen kansen nukkumhaan.

Raija se Viuhtin äänen kuuli semmosenna pienen pienenä miukuna. Lähti kattomhaan Kauppisten rannasta hakien, ko sano, että se kuulu aivan ko jostaki tosi kaukaa. Viiru oli sillä mukana, ko soli tullu kattomhaan, ko Raija pani pyykiä. Ja nolit törmänheet aivan sattumalta siihen katiskoon - ja silloin oli Viuhtiki päästäny kunnon mourut! Raija oli menny hakheen Outin, mutta kissa oli sähissy niile kummaleki. Niinpä Raija oli suunnanu meile, jossa iskä otti päikkäreitä (Aku oli viemässä synttärikutsuja ja mie olin kirjastossa - minkä jälkheen meilä oliki puhe lähteä ettimhään Viuhtia tästä Niemitieltä. Tuskin olisimma kuitenkhaan Kauppisthen ranthaan osuhneet.) Soli sanonu iskäle, että Viuhti löyty katiskosta

- ja kuolu tieteki? oli isä kysyny
- ei, kyllä se elossa on
- no minkäslaisessa voinnissa soon?
- kyllä minusta näyttää että aivan hyvässä

Ja niin nolit lähtenheet perävilkkaa katiskon tykö ja Raija sano, että kyllä oli meän iskäki onnellinen, ko Viuhtin näki. Ei ollu kuulema meinanu oikhein tietää, mitekkäsin sen katiskon parhaiten sais auki. Ja kyllä on Viuhti ollu iskän kaveria tänä iltana! Olkhoon ääliö iskä, ei se haittaa =)

Ja Viuhti niin nälkänen, että. Ja soon kirmanu pihala oikhein olan takkaa! Mullon ollu kaks puutarhakissaa mukana koko ajan. Ihanat kissat.

Terhveisiä - niin, arvaa mistä: