- omasta penkistä -

Jostaki häätys vielä reilut parikymmentä kiloa mansikkaa taikoa pakkasheen. Viimi talvena menit kaikki 20 kiloa; jos sais nytten vähäsen enämpi. Makkeita on nuokki pihalta noukitut, eikä muuten mene äkkiä pehmeiksi ees.

Raija kysy eilen päivälä, että onko minun vaaraimet kypsiä. Ei ole, raakoja kaikki. Vaikka tuossa törmässä ja Pekan kuusen alta meän puolele tunkivat penshaat onki jo kypsiä marjoja täynä. Häätys poimia niistä taltheen, tulis niistä hyä kakku vaikka Akun synttäreile.

Turusen Pirkko soitti illala ja kehu saahneensa hullusti hyviä vaaraimia, että hän vois viis litraa mulle myyä. Soon kyllä ajatustenlukija, ko mie justhiis silloin päivälä mietin, että viittisinkö sille soittaa ja kysyä. No miehän suikkasin samantien hakheen niitä pakastustuusitten ja kylmäkalleitten kansen. Nytten on reilu viis litraa vaaraimia pakkasessa, ja niin makkeita että! Yhen tuusin söimä semmosenhaan. Taian tehjä tänhään marjarahkaa jälkkäriksi. Ja Pirkko killasi, kuinka on IHANAA olla marjassa, hän niin nauttii! No onhan se, jos saapii poimia omhaan tahthiin eikä ole sääskiä. Nytten ei kuulema ollu.

(Apropo, Anni oli sielä hellunsa kansen. Joko mie silloin alkukesälä kerroin, että se hellustellee Kuusijärven Harrin kansen? Sielon sitte kummakki vävyntekehleet Lankojärveltä, ko Kaisa hellustaa Kotajärven Osmo-Pekan kansen. Kaisa oli saanu kesäksi töitä Oulusta jostaki omhaan homhaansa liittyvää [mitä ihmeen maa/sähkö/vesi-insinöörihommia se nytten lukikhaan], mutta Anni on ollu tuossa ässässä. Se sano, että se saapii jo aivan "oikeaa" kassan palkkaa siinä.)

Aku tässä muuten Vokele selitti, miten se Annin tekemä mössö on hyvvää. Sei muistanu nimeä, ja mie ehotin, että se smoothieko?

-Ei, tai joo, on seki hyvvää, mutta se toinen, mihin tullee kermaaki. - Marjarahka? -Justhiis se!

Häävyt sitte antaa resehtin sille sinun smoothielle, vai oleks ruukanu laittaa siihen mitä sattuu kaapissa olheen?

Jokku on käyhneet jo mustikassa ja löytänheekki, vaikka mie kyllä aattelin, että on net vielä vähän raakoja. Niin se Pirkkoki sano yhestä Ratasjärven paikasta. Pelkosen Aapo oli lähössä eilen kansen  mustikhaan, ko Aku soitti sitä meile. Ko se sen kuuli, se tuli kyshyyn, että pitäskö meänki lähteä - no häätyspä tietekki. Aku on hyä kerräähmään, ja mustikoista tullee hyyää piirakkaa ja rahkaa, NAM! Huomena vois käyvä kokkeilemassa, jos löytäs jo kypsiä.

Puolukoita häätyy vishiin kansen yks ämpäri kerätä, että pärjää taasen jonku aikaa. Mie luulin, että nolit loppunheet, ja olin innoissani, ko bongasin yhen litran tuusin vielä pakkasesta. Pistin sen kiehumhaan lappapuuroa varten.

Hoksasin siinä niitten kiehuessa, ettei nämät mithään puolukoita ole ko karpaloita. No, nyt tullee sitten lappapuuroa karpaloista.

Löysin pakkasesta kasvispussejaki. Valkkasin grillattuja paprikoita, kesäkurpitsaa ja munakoisoa; paistoin net oliiviöljyssä pannula ja hain salaattia pihalta. Proteiiniksi paistoin vielä kaks kananmunnaa. Tuli iso ja makea annos.

Isä tuli  haistelheen, ko mie paistoin nuita kasviksia ja halusi kansen samanlaisen. Hunteerasi siinä, jotta pitäskhään hänen alkaa kasvissyöjäksi. En kommentoinu, ko net tänhään taasen talkoileepi sitä lahtivajjaa. Noon sitte olheet hyät lihat, ko ei ole paljo kaupasta tarvinu ostaa ko kesälä grillattavvaa.

Kissat viettää ulkoelämää ja käypii sisälä vain syömässä. Paitti Viiru on välhiin yökki sisälä; soon se ikä, mikä tekkee.

 

Viuhti tykkää tästä kosteasta ruasta; kumpiki sortti mennee alas melkhein hotkimalla. Vaavi alkaa olla kohta vuen ikänen, joten saapii se nuot punasekki pussit syä, vaikka net alunperin olit Viirule hommattu. Mutta ko se ei niistä perusta.

Vielä 50 viikkoa.

- äiti -

 

P.S. Naapurin Vertilä on aika hienot oltavat!