Mie olen unohtannu panna kuvan meän hienosta piparirakennelmasta.

Sain tässä jo porolta toisen sarvenki poikki, ko rymysin.

Eileten meilä oli talo täynä ilosia ääniä ja kasvoja, moniamonia hallauksia ja paljon puhuttavvaa. 

Uuen vuen kynnyksellä pistän blogin plakkarhiin ja toivotan kaikile näiksi muutamaksi päiväksi ja koko ens vueksi kaikkea mahollista hyvvää.

Mie olen saanu piikan kotia.

Saima valhmiiksi sen meän lahjan.

Jouluaattona on to'istettavasti nähty auringon punanen juova. Päivän pittuus 1h 53 minuuttia. Vähäsen pitempi jo ko alkuviikosta :-)

 Aatonaattona oli vielä sulosta sekamelskaa joka paikassa. Etti Viuhti.

Joo-o, lempipaikashaan. 

Ja piikale vielä lupasin kuusesta kuvan. Mie pistin kynttelit, mutta Aku koristeli Nikon kansen. Net ei halvanheet yhthään palloa, niin että saapii sitä isomakki kläpit laitela, jos halvaavat. Koristheita on vielä jemmassa.

Tänä jouluna häätyy kiittää erityisesti siittä, että mummo ja pappa olit vielä meän kansen juhlimassa. Pappa alkaa olla aika huonossa kunnossa; mie aina vähän varovasti vastaan mummon puhehluin ja ootan sitä pahinta viestiä, että milloin sitä viehään jonku syyn takia sairaahlaan. 

Jouluyön messu oottaa vielä tälle illale, sitten vaihama joulupäivän, varsinaisen juhlapäivän puolele. Siunattua joulujuhlaa kaikile!

Enhään neljä yötä, niin piika tullee! <3

Anneli ja Laura kävit tuomassa aikasen joulumuistamisen. Taian taikoa tuosta jotaki tänhään.

Kuntosalilta olin valmis jo niin hyvissä ajoin, että hoksasin kukkakaupan olevan vielä auki. Ostin kaks valkosta hyasinttia.

Nyt(ki) on kylmä. Ei ko  piishiin tulet...

... ja lyhtyjä ämpärhein.

Iskä ja Aku kävit eileten, ko ei vielä ollu näin kylmä, kuusimettälä.

Komea kuusi!

Niin se tekkee. 

Pipareita...

...mallaslimppuja..

.

Mikkä haijut! Omnomnomnom!

Eileten olin koulutuksessa Kirstin kansen Torniossa. Koulutus oli ok - ei loistava, mutta ei pahakhaan. Ja automatkat saima parantaa maailmaa Kirstin kansen. Ei ole ollu aina herkkua senkhään elämä, ehei.

Romakka-Minna tässä kyseli, mitä Annile kuuluu ja mie sanoin, että piika on hoksanu, että aupparointi sielä, minne heinäkuussa lähti, ei ole sen unelmapaikka eikä -homma. Että välistä on hyvinki ikävää. Minna käski sanoa, että elämä on välistä ikävää, oli missä hyvänsä. No niin on, mutta enimäksheen soon oikheinki mukavaa.

Facebookin kautta törmäsin hyvhään kirjotuksheen. Soon jonku poliitikon kirjotus, mutta olkhoot. Siinä oli asiaa. Paskaduunit ja marisevat maisterit. Mie olisin itte voinu lisätä siihen semmosen pointin, että työnantaja ostaa työntekijältä paitti jonkumoista työpanosta, myös aikaa. Eli työnantaja maksaa siittä, että työntekijä on käytettävissä tietyn ajan päivästä - olkhoon nyt sitten mihin vain homhaan. Semmonen näkökulma auttaa mulla niinä aamuina ko tympii lähteä. Onneksi niitä on vähän vähempi - noon enimäksheen justhiis silloin ko on vähän toisjaksonen ja kläpitten kansen häätys olla täysskarppi koko päivän. Häätys, periaatheessa :-). Mutta toisjaksosenna helpottaa ko aattelee, että olen mie kuiten paikala.

Maanantaina olima Akun kansen partiomessussa. Siniristilippua en pystyny laulamhaan, itku tuli pienestäki yrityksestä. Oma osansa oli sillä pääle puskevalla flunssala, joka vasta nytten rupeaa helpottamhaan. Jokhaan viikonlopuksi tulis kunthoon.

Viralinen päivän pittuus on 2 tuntia ja 38 minuuttia. Koska on aika lauhaa, on myös aika pilvistä ja se tekkee kelit entistä sinisemmiksi. Ihanaa pistää kynttilhöin tulet, kääriytyä vilthiin sohvan nurkhaan ja ottaa hyä romsku kätheen. 

Lopuksi pieni Viuhti.

Enhään 19 yötä, niin piika tullee!

Kiitos siittä.

Illala partiolaisten juhlaan kirkhoon.

Enhään 22 yötä, niin piika tullee!

Liikentheenjakahjiin oli tehty tellingit, joista roikku tallilyhtyjä. Noon mukavan näkösiä.

Mutta arvaakhaan meän Eurooppa-piika, mistä nämät muut kuvat on? :-)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Sunnuntaina on ensimäinen adventtisunnuntai ja mie taian mennä laulamhaan Hoosiannaa.

Mummo ja pappa olit kylässä viikonlopun. Mummo oli kutonu meile valokranssin.

Mie en ole aivan varma, onko tuo hieno vai vähäsen korni... hmm. Ehkäpä se selviää.

Tasan kuukauen päästä on jouluaatto.

Ja meilä on tänhään Revontulitten kansen joulukonserttiharjotukset. Konsertti on ens pyhänä. Silloin on muuten Keron hirvipeijaisekki.

Numeron 27 sukka. Toisele Piitun kaksosista - voipii kutoa telkkaria kattoessa.

- Ja mitä telkkarista sitten tuli? No Kuorosota!

Yhtenä kuoronjohtajanna Suvi Teräsniska, melkhein oma :-) (Onhan, jos on luokkakaverin tyär?)

Illala oli luvassa pohjosen pojan, Kari-Pekka Kyrön selityksiä Arto Nybergin johateltavanna.

Sain kamarin hylhyin vihoin ja viimein kaikki ovet laitetuksi.

Huomena on pitsaperjantai ja koska en jaksa lähteä Akun kansen uutta HP:tä kattomhaan, korvaan sen sille kattomalla sen kansen yhen ihanimmista joululeffoista ikinä:

P.S. Leipoaki kuulema häätys jäppisen mielestä. Jokhaan tekis jotaki joulusta?